Yks kaks, Jeah,
Mua on siunattu mahollisuudella ziigailla tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä suomi-meininkii lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäheltÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä jo aika pitkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
ja tutustuu mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä erilaisimpiin ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäriin tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäs pelis.
Puhukaa vaan kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäpiÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöt. Te pidÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätte mut elos.
IkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂävÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kyllÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, te ette tee mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, vaik te haluutte must eroon, pelkurit.
Jos sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä haluut tappaa mut niin tapa mut,
vaik mua pieksis viis gorillaa viidel vitun iistonilla,
mul ois silti intoo dissaa, viikon koomaskaa en ois viikkoo hiljaa,
mua ei pysty singol dillaa, ei aseil isoimmilkaa,
mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oon ihan valmis kuolee jos en pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäse limoon chillaa.
MÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ja elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäst rÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäbÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäst,
pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂättÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂättÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, vaik ehkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä herÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂättÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saisin selÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän tonnin paperipainon,
kynÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä-kalterit vainoo,
en tiedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kaverit aikoo, tai onks elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä salettiin aitoo.
Et tiedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä on niellÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä paskaa 24/7,
et tiedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä on vielÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä jaksaa taas herÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä peittÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän pahaa oloo joka valtaa koko vartalos,
ja paras osa pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäivÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäst on ku oot sammumas taas ojaan.
MÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tartten apua, mut mua on liian vaikee auttaa,
ja pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän tappaa itteni, siks teen sen taiteen kautta.
Jos aineet auttaa, ne auttaa vaan hetken,
yleensÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä paineet hautaa mut ja pilaa kauttaaltaan retken.
Jos tapat mut, teet palveluksen, autat mut tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
Anteeks ku en tappelus ees jaksa vastaa,
hakkaisit mut hakkelukseks, pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäisit mut ankeudest,
jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂättÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäisit mut kankeeks lumeen kalpeen tuupertumaan, hankeen punertuvaan kinokseen.
Vaik et ees haluis tehÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, tee se mun iloks ees,
kiitokseks ja vaivanpalkaks saat kai taivaast paikan.
EmmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä pimeet, nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän aamust asti painajaista.