Taas näitä päiviä
Näitä päiviä jolloin yksinäisyys raastaa sisintäni
Kuin ruosteinen naula se uppoaa sydämeeni
Yhä syvemmälle
Ja syvemmälle
Pirstoen minut täysin
Kunnes lopulta
En meinaa enää jaksaa
Vaikken olisi yksin
Voin silti tuntea tuon rintaani repivän kaihon
Mutten kykene edes itkemään
En koe ystävieni kaipaavan minua
En tunne kuuluvani heidän joukkoonsa
Seuraan vain vierestä kun he iloitsevat
On kuin olisin ikkunan takana
Kylmässä
Niin lähellä mutta silti niin kaukana