TiedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä on yo kun saavut kotiisi pimeÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
YksinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäisyys lyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö sanomatta nimeÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäet joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tuntunut talossa johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän
Ei missÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän tule minun luokseni minun vuokseni
Vain tahroja paperilla ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä siis suutu, ei niistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä asiat miksikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän muutu
Ei se, ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli retkemme,
eikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä se, etta meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme
Voi tuuli kylmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästi kutittaa selkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, se eteenpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäin tyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä siis pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂlÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä huoli siitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme, aha
Muista, ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme
Kutsun saaneena tulin, lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähdin kuin varas, sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähdin viimein
Kun itseni tarttuneen, tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin,
tuoksusi, teit saman minulle, juoksusi, annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä siis suutu, ei niistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä asiat miksikaan muutu
Ei se, ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli retkemme,
eikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä se, etta meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme
Voi tuuli kylmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästi kutittaa selkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, se eteenpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäin tyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä siis pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂlÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä huoli siitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme, aha
Muista, etta meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme, aha
Vain tahroja paperilla ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä siis suutu, ei niistÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä asiat miksikaan muutu
Ei se, ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli retkemme,
eikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä se, etta meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme
Voi tuuli kylmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästi kutittaa selkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, se eteenpÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäin tyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä siis pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä
ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂlÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä huoli siitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme, aha
Muista, ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä meillÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oli hetkemme, aha