Ei aukene aavaa maisemaa eikä raukeaa syliä
Tai nukkuvaa kylää jossa kellot pauhaa
Häät tanssimatta jäävät
Kun kiillotan hopeareunaa missä muisto kiiltelee
Vaikken enää usko ihmeeseen
On jää jonka pintaan tuuli piirtää
Ja aukko joka anoo luokseen
En löydä kättäs käteeni
Kun painun syvemmälle
Valo ei lävistä edes pintakerrosta
Jään kimpaleista takaisin heijastuu
Kalpeaa valoa kantaa katseessaan
Ei mikään saa lohtua enää syttymään uudelleen
En jatkaa voi yksin
En talven selkää käydä taittamaan
Kun pimeys raahaa painavaa taakkaa mukanaan
Kalpeaa valoa
Tänään ääriviivasi jättää jäljen kevyemmän
Kaikkoaa syli hellä potilashuoneen paljauteen
Toivottomiin silmiin heijastuu lempeä nuoruus
Kun silloin löysit minusta toisen ulkopuolisen
Kalpeaa valoa kantaa katseessaan
Ei mikään saa lohtua enää syttymään uudelleen
En jatkaa voi yksin
En talven selkää käydä taittamaan
Kun pimeys raahaa painavaa taakkaa mukanaan
Kalpeaa valoa kantaa katseessaan
Ei mikään saa lohtua enää syttymään uudelleen
En jatkaa voi yksin
En talven selkää käydä taittamaan
Kun pimeys raahaa painavaa taakkaa mukanaan
Kalpeaa valoa
Kalpeaa valoa