Vartalo ihmisen - melkein räsynuken kaltainen
Rumasti korahtelee, ihan kohta heräilee
Kuiskaten rukoilee ennen kuin se silmät aukaisee
Pieni pyyntö ihmisen, ehkä ilkikurinen
Haluan herätä täysipäisenä, rauhallisena, rakastettuna
Outoa kuultavaa. Olisiko päässyt käymään niin
Että aamu-uninen ei olekaan tyytyväinen?
Mitä tuo hourailee? Säälittävä pieni poloinen
Eikö uusi päivä tää olekaan ilonaihe?
Näitkö unessa jotain kiehtovaa, josta et halua vielä luopua?
Olin huoneessa, jossa pelasin videopelejä
Kaikki sen ulkopuolella jakoi minua kahtia
Syyttävät sormet ja pilkkaavat äänet
Nimittivät elämääni täydelliseksi epäonnistumiseksi
Samaan aikaan sain kuulla olevani ainutlaatuinen
Erityinen, korvaamaton ja tärkeä
En pystynyt hallitsemaan ajatuksiani tai käytöstäni
Tämä ristiriita lamaannutti toimintakykyni
Pelkäätkö, että näit unessa jotain todellista
Eikä elo valveilla ole enää ennallaan?
Nyt maailma näyttäytyy unen läpivalaisemana
Tietoisuuden paino makaamaan latistaa
Pitäisikö nyt nousta vuoteesta, sitten astua ulos ovesta?
Korkeuksiin kohoaa rakennukset pihan reunoilla
Ne pienen kulkijan kätkevät varjoihinsa
Paratiisi tarkoittaa muurien ympäröimää paikkaa
Tämän lähemmäs ei sellaista täällä pääse
Naarmuuntuneesta muistikortista jotain tunnistaa, alkaa raksuttaa
Taivas on kummallinen, kirkkaan vaaleansininen, aivan
Sellainen, kuin millaisena muistan sen lapsuudestani
Ei täältä ole pitkä matka sinne, missä silloin asuin, ja kuin
Huomaamatta tie jo tänne asti eteni
Taivas on sama, mutta maisemat, paikat ja rakennukset voin
Enää ainoastaan mielessäni kuvitella
Leikkipuisto, luistinrata, kaksikerroksinen talo
Alakerrassa sekatavarakauppa ja yläkerrassa nuorisotila
Jos jotain olen tämän elämäni aikana oppinut, niin sen, että
Iloista lapsuutta ei pidä yrittää muistella
Päällimmäiset muistot ovat vain pari palapelin palaa,
Loput on hukassa kolhitussa tallentimessa