"Harhaluoti hopeinen
LÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂävisti mun sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämen
ujeltaen jatkui matka sen
jatkui minne, tiedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en
Lonkalta kun lauotaan
osua voi kehen vaan
viedÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä hengen haavoittaa
vaikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂ' ei tarkoittanutkaan
Jos sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et saa, mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en saa rakastaa
mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en ois varmaan saanut rakastuakaan
Jos mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en voi, sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et voi omistaa
Oi kuinka suoloinen on joskus katkeraa
Harhaluoti hopeinen
tietÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän etsi toiseen sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämeen
mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vain osuin lentoradalleen
mullÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂ' on haava rinnassani edelleen
Jos sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et saa, mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en saa rakastaa
mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en ois varmaan saanut rakastuakaan
Jos mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en voi, sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et voi omistaa
Oi kuinka suloinen on joskus katkeraa
Harhaluoti hopeinen
kenen nimi kaiverrettu kylkeen sen
Rakkaus ei kuole milloinkaan
ei se kuole, sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä voi vain haavoittaa
Jos sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et saa, mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en saa rakastaa
mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en ois varmaan saanut rakastuakaan
Jos mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en voi, sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et voi omistaa
Oi kuinka suloinen on joskus katkeraa
Jos sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et saa, mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en saa rakastaa
mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en ois varmaan saanut rakastuakaan
Jos mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en voi, sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et voi omistaa
Oi kuinka suloinen on joskus katkeraa
"