Silmät aukee kolkkoon pelottavaan maailmaan, sanat hukkuu, varjominä nousee valtaan
Kylmä hiki, keuhkoi puristaa ja tärisen
Tuhkan seasta voi löytää puoli-ihmisen
Tämä kipu mikä sinussa nyt vaeltaa, ottaa tilaa paisuu hallitsee ja hajoittaa
Valveunessa voit normaalisti suorittaa, ehkä jonain päivänä tää limbo armahtaa
Kaikki on- enää tuhkaa
Kaikki on- pelkkää uhkaa
Mikään ei pelottanut mua enempää, kun nähdä sun silmät vailla kipinää
Sokee katse ei keskity nyt mihinkään, kun oot lukittuna sun sisimpään, jo kenties pidempään
Joka askel minkä otan tuntuu raskaalta, alan miettii köyttä tasapainottajana
Tähän tilaan tarttis vierotusta, keho haluu kosketusta, mieli niin paljon pakoon susta
Sokee katse ei keskity mihinkään, oot ollut lukittuna sisimpääs jo kenties pidempään
Kun silmät aukee ympäril on pelkkää tuhkaa, kenties tyhjyys itsessään on sitä pahinta uhkaa
Mikään ei pelottanut mua enempää, kun nähdä sun silmät vailla kipinää
Sokee katse ei keskity nyt mihinkään, kun oot lukittuna sun sisimpään, jo kenties pidempään
Kun silmät aukee ympäril on pelkkää tuhkaa, kenties tyhjyys itsessään on sitä pahinta uhkaa