huukki:
Jotkut lepÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä rauhas laineitten alla,/
Jotkut elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä haudas paineitten alla,/
Jotkut elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kauan vaa vaikenemalla,/
Ja taustalla soi hautajaismusiikki,/
Skandaali:
MikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saa sut joka pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäivÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kuudelt aamul ylÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂös?/
Juoksee kylmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä yÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöhÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂö, et kerkeet tylsÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tyÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöhÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂös,/
ElÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä on testi jost ei selvii yks ainutkaa,/
se testaa sun sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänt, ja siihen sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä et voi vaikuttaa,/
pitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vaa hyvÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäksyy et joku pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäivÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä se pysÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähtyy,/
ja nauttiminen elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämiselle ainoo hyvÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä syy,/
ryhmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät syntyy, tyhmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂät kysyy, heikot tarvii apuu,/
kaatuu katuu, kaikki katuu joskus ja haluu takas alkuu,/
Ku muil on tutkielmii, mut o muistelmii ja mustelmii,/
toinen toistaa mustempii, mu vihkos musteel kii,/
upeit tunnelmii ku sul on tutkintoja,/
koska tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ei oo TV etkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saa hidatettui uusintoja,/
Ja vaik tuskin ojast lÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂöytyy, sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä kaipaan,/
ni sen etee mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sul on, mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä en jaksa nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂähÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vaivaa,/
mu laivaa ohjaa aallot ja ku joskus daivaan pohjaa,/
mua ei ainakaa vaivaa koskaa et oisin tuhlannu aikaa
Roskaa,/
Huukki
Joniveli:
Taisteluu pahaa oloo vastaa, loppuu asti,/
opi lukee karttaa oikei ja se ei venaa vikal rastil,/
TÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä on sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saa tarttuu aseesee,/
tÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä on sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä saa tottuu vaikeesee,/
Nii kauan ku eletÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, tiedetÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän miten pelÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
meil on tehtÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂävÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä, vaikoillaa ja tietoi kerÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
joka ikinen ottaa faittii omassa kehÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂässÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
eikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä turhaks jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä salee se iha ika erÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
Huonoi ja hyvii, ei valintoja kai oo vÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂärii,/
huonoista fiilis, ettei elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oo hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂävii,/
Joskus vitutus on sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä haluut vaan sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälii,/
Joskus kidutus on sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ettÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä luulet kuulevas ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂänii,/
Mut ihminen pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä eniten sitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ei nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
tsekkaa palo-ovet, ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä jÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂätÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä selkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä vasten seinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
Jossai vaihees oppii, ku tarpeeks aikaa kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
koska loppuen lopuks sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämee mahtuu vaa yks ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämmÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
Huukki
Skandaali
Jengi kÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäntÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä sydÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämelle selÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂän, pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
pelkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ettei ne koskaa saa mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä eikÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ketÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä,/
herÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäksee nukkumaa, pÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂästÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä unelmat
hukkumaan,/
liian pieneen tiimalasiin jossa juoksee turhuutta,/
Paniikis ku juopot, just ennen baarin sulkemista,/
ku sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä oot duunis tai pulpetissa, mÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä jatkan kulkemista,/
ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä polta ganjaa, polta rahaa ja ota kantaa,/
ÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂälÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä hÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂävii elÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂämÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäs, osta oma talo Vantaalt,/
Kaikki samaa ansaa, palkal mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tahansa paskaa,/
ni joku on ainaki matkal ovelle sua vastaa,/
mut sua halaa vaa varkaat, jotka valaa jalkas,/
korusanojen sementtiin ennen ku vetÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä maton altas,/
etkÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä rahan palvonnaltas nÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂäÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä mua maailmankatonrajas,/
sun pallos jalas saa mut voimaa pahoin ku katon alas,/
Taas Alkon kassal mietin onks maapallo vaa
valkokangas,/
mut mitÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä ikinÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä tulikaa tehtyy, sÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂÃÂä teit parhaas,/
Huukki