Säätövara - Naapurin tyttö Lyrics

Yön tummissa tuumissa mietin
Pitkästä aikaa sitä tyttöö naapurin
Se vuosii sitten vierustalla asusti
Mitään tarkoittamatta sydämeni varasti
Ajatukset vie vanhaan naapurustoon
Hemaisevan kesäpäivän aamuruskoon
Terassilla rattoisasti aikaa tapettiin
Pilke silmäkulmassa sanoja vaihdettiin
Hymy kertakaikkisen valloittava
Suu nostalgisia sulosäveliä soittava
Silmät kiiltävät kuin järviveden puhtaan
Ja hiukset ne raikkaassa tuulenvireessä hulmuaa
Silloin tällöin hänet taasen näen
Erottuu joukosta muun väen
Enkä voi muuta kuin ounastella
Että joko tää ois se kerta, oisko tää se kerta
Hei naapurin tyttö
Olitko sä vaan hahmo myyttinen
Vai onko ne asiat niin kuin mä muistan sen
Melankolia rinnassa pohtien
Hei naapurin tyttö
Ootko sä muistelun luoma legenda
Kulta-aikojen vuosikerta
Sinisilmäisen romantikon ensikerta
Pöydällä lojuu valokuva-albumi
Siellä muistot naapurin tytöstä pistää silmiin
Katse ystävällinen tilkkasella kapinaa
Valmis niitylle ryntäämään etsimään sitä neliapilaa
Mahtoi oikeasti olla melko kimuranttia
Ne jännitykset, vatsassa perhoset
Mutta ajan kanssa nekin on sulautuneet
Osaksi muistojen petollista kuvavirtaa
Jollain tasolla se olit aina sää
Tai ehkä se vaan oli se kaunis kevätsää
Joka niin upposi ja muistot kultasi
Mut sen tiedän että jotain koskematonta käteen jäi
Vaikka vuodet on vierineet ja puolet unohtuneet
Niin yhä sykkii sulle osa sydämestäin
Ja vielä jos mä tilaisuuden pilkkeen näkisin
Luoksesi kesäsateessa juoksisin
Hei naapurin tyttö
Olitko sä vaan hahmo myyttinen
Vai onko ne asiat niin kuin mä muistan sen
Melankolia rinnassa pohtien
Hei naapurin tyttö
Ootko sä muistelun luoma legenda
Kulta-aikojen vuosikerta
Sinisilmäisen romantikon ensikerta
Ja muistatko sää ne kylmät kylmät talvet
Kun lämpöä pakkaseen toi kuppi kaakaota
Ja kävely lumipyryn lomassa
Käsi kädessä asetelmassa somassa
Ja hankeen pyörimään
Lumienkeleitä tekemään
Sinne jäädä oisin voinut rymyämään
Vaikka tähän päivään asti
Hei naapurin tyttö
Olitko sä vaan hahmo myyttinen
Vai onko ne asiat niin kuin mä muistan sen
Melankolia rinnassa pohtien
Hei naapurin tyttö
Ootko sä muistelun luoma legenda
Kulta-aikojen vuosikerta
Sinisilmäisen romantikon ensikerta
Lipaston uumenista kaivan esiin
Vanhan laatikon pölyisen
Vuosien saatossa miltei unohtuneen
Kannen varovasti avaan
Sisältöä kavahdan
Itselleni naurahdan