Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksen
Eteisessä paikka kuvan kehyksissä menneiden
Pyhäastiaston kanssa kristallikin kerran
Yhteen soi nyt vitriini ja takki - niin
Tyhjiä kuin tyhjät olla voi
Äärellä avoimen maan
Harvoin katse kääntyy kaivajaan
Viikon verran kerrallaan pyyhkii
Pöly lautalattiaa tunnissakin monta kohtaa
Etsin jaettua lusikkaa
Lapio käy kiveen, sitten toiseen
Sitten oksaan paksuun iäiseen kunnes Luoja
Suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen
Äärellä avoimen maan
Harvoin katse kääntyy kaivajaan
Äärellä avoimen maan
Harvoin katse kääntyy kaivajaan
Äärellä avoimen maan äärellä avoimen maan
Äärellä avoimen maan äärellä avoimen maan