[K. Viikate]
Kiipeää aamu taivaanrannastaan
Puiden väliin varjot poistuu tieltä koin
Koulutien piennar on yhä hiljainen
Ei painu sora alla pienten askelten
Pohjatuulen tieltä on lehdet väistyneet
Myllättyä maalta kesken öisen taipaleen
Pienen koivun juurella kiven lohkare
On tehtävänsä tehnyt
Kiven alla piilossa tukko hiuksia
Ei pieni pää kestänyt kiven painoa
Valkeneva aamu tuo huolen tullessaan
Vaikka luonto herää hiljaa, jää yksi nukkumaan